KIRJE MAAILMAAN 22.5.2014 RIIKO SAMULI MUJE

KIRJE MAAILMAAN 22.5.2014 RIIKO SAMULI MUJE

OLEN SE MITÄ OLEN

Materiasta käsin ei voi määrittää henkisyyden lopullista isoa rakkauden totuutta. Luojalle ei voi sanoa, että tottele ihmisten kirjoittamaa älyä.

Ihminen määrittää oman fyysisyyden illuusion takaa totuutensa.

Uskonto joka väittää olevansa lopullinen totuus, valehtelee.

Klassinen manipuloinnin muoto on sanoa, että vain tämä on totuus, älä kyseenalaista. Luoja kykenee kyllä antamaan ohjeensa itse.

Itsekkyys juonii, vaatii. Hyvyys ei juoni. Hyvyyden erottaa niin helposti. Olen osa suurta tietoisuutta, suurta rakkauden järkeä.

Einsteininkin mukaan on olemassa tila, kieli, jonka kvanttifysiikkakin on todentanut varmaksi ja jota buddhalaiset mestarit tavoittelevat.

Matemaattisesti sellaiset sattumasarjat eivät ole mahdollisia ilman järkeä.

Niille joilla ei ole asiaan älyn kykyä, niin heille asiaa ei ole olemassa.

Minulle se asia on arkipäivää. En kykene tuntemaan vihaa.

Kielen kokeminen on hiukan samankaltaista, kuin ylimääräinen aisti.

Vastaanottaessa on vain hetki ja mielellä on oltava

ajatuksetonta tilaa koko ajan sille.

Kieli puhuu kaikella ympäröivällä ja itse on osa sitä.

Melko vaikeaa opettaa tai kuvata sen kokemista.

Puhdas, sanaton, suuri vuorovaikutus, eräänlainen kevyt tunnekieli.

Sitä voi hiukan yrittää jäsentää sanalliseksi.

Tappoivat Jeesuksen, vääristelivät Jeesuksen sanomiset ja

syyttivät Häntä siitä. Joten Häntä ei kiinnosta raamatun ja koraanin hokijat.

Vain sydämen viisaus kiinnostaa Häntä ja voi jutella aivan normaalisti.

Tekemiseni jopa jossakin määrin myötävaikuttavat joihinkin

Hänen maailmalla tekemiin ratkaisuihin. Toisenlaista kuninkuutta.

Se kieli on piilovaltaa, jossa junaillaan ja ohjaillaan joitakin asioita maailmalla ihmisten itse sitä tiedostamatta kaitsemiseksi.

Jos oletettaisiin, että joutuisin tuomariksi, niin ei minulle olisi mikään

ongelma tuomita murhaajia ja kiduttajia kuolemaan.

Muuten tehkööt ihmiset ihan mitä huvittaa.

Kuolemanpelkoa, murhetta tai surua ei siinä kielessä ole lainkaan. Materialistisella kärsimyksellä, kuolemalla ja haluilla

ei oikeastaan ole mitään merkitystä. Sitä on ihmisen vaikea sisäistää.

Vain sielu, mieli voi saavuttaa rakkauden järjen tietoisuuden suuruutta.

Hienovarainen rakkaudellinen huolehtimisen ulottuvuus kielessä on.

Ihmisten väkivalta on AINOA asia mikä Häntä häiritsee.

Mustasukkaisena ja itsekeskeisenä ihminen ei kunnioita toisen elämää.

Minuutta ei tarvitse kadottaa, ainoastaan itsekeskeisyys.

Saattaa olla, että meditoimalla ihminen oppii sulkemaan itseltään kanavia liikaa ja se hankaloittaa suuren tietoisuuden kielen havaitsemista.

Yksinäisyys helpottaa asian alun löytämistä, mutta aistit täytyy olla avoinna vastaanottamaan. Yhteyden tiedostaa varmasti, kun sen kohtaa.

Silmät ja korvat ummessa hokien homma on paljon vaikeampi.

Täytyy osata myös luopua pyrkimisestä, silloin asia tapahtuu, jos tapahtuu.

Uskovat kutsuvat asiaa kaitselmukseksi, tai Luojaksi.

Toiset kutsuvat sitä sattumaksi, vaikka niitä asioita on jatkuvasti.

Minä puhun suurelle tietoisuudelle minkä oikeaksi näen ja koen ja täysin niin kuin minua huvittaa. Raha, valta, eivät merkitse minulle mitään. Voittaminen ja häviäminen ovat vain itsekkäitä mielentiloja.

Minuuden ja itsekeskeisyyden ero on tämä: Toisille voi antaa köyttä ja toiset harovat silti lisää kiipeämättä, huutaen minä, minä, minä ja putoavat jyrkänteeltä, kun köysi loppuu.

Narsistinen minä tiedän asenne mietityttää ihmisissä, kun

sillä asenteella ei nimenomaan tiedä.

Vääristynyt kunniakäsitys on vain egoismin tuote.

Jos jotakin ihmistä aletaan kumartelemaan, niin

homma on silloin väärillä teillä.

Rakkauden järjellä on kaikki kunnia ja se on asia. Ei ihminen.

Tietoisuus on aina suurempi, kuin materia.

Tietoisuus on enemmän, kuin aivojen sattumanvaraiset sähköimpulssit.

Tietoisuus on kuin pieni maailmankaikkeus, mittaamaton.

Se on sielun keskeistä olemista.

Tietoisuus voi olla materiattomassa tilassa.

Tietoisuus voi luoda tyhjästä.

Tietoisuus voi olla kaikkialla.

Sattumat voi suuri tietoisuus ajoittaa, jos tietää missä toinen on.

On yhtä merkityksetöntä ja vaikeaa tietää mitä kuoleman jälkeen on, kuin

tietää mitä itselle täällä seuraavaksi tapahtuu.

Elämä on koko ajan, oli se ikuista tai ei. Ikuisuuden jatkumossa.

Yhä ihmettelen maailmaa samoista

nahkan rei´istä kuin lapsena.

Tässä ja nyt.

Riippumatta menenkö vai tulenko.

Seuraava askel on aina uusi.

Kuolemanikin edessä.

Tavoiteltu olemisen tila on tekonsa kanssa yhtä ja

jokainen teko on itsessään silloin täydellinen, mutta

kun siihen lisätään rakkaus,

niin se on enemmän.

Minä olen ylivoimaisesti paras itseni, koska olen vain itseni ja koko ajan sitä. Edes Isä Jumala ei voi olla parempi minua edellä mainitussa jutussa.

Normaali ihmisen järki jo sanoo, että ihmisen teollistuminen ja sellaisen saaste määrän tuprutteleminen taivaalle, tietysti se muuttaa ilmastoa.

Tietoisuuteni ei näe järkeä huumeidenkaan käytön arvaamattomissa ja itsekkäissä puolustajissa.

Mitä tulee ydinjätteisiin, niin ihmisellä on aikaa keksiä niille uusi ratkaisu, vaikka sitten sadassatuhannessa vuodessa. Siitä huolimatta, ettei ydinvoimaloista saataisikaan 100% turvallisia.

Kaikkien maailman kansojen yhdistäminen sanojen ihminen maailmassa alle, on kaukonäköistä ja viisasta politiikkaa, sillä niin tulee lopulta käymään. Ihmiskunnan on pakko selvitäkseen jonakin päivänä yhdistyä.

Sellainen politiikka, jossa ajatellaan, että me ollaan me ja nuo muut on muita, ei ole oikeasti tulevaisuutta kohti mentäessä kovinkaan älyllistä ja rakkaudellista, eikä pitemmän päälle ole koskaan kantanut.

Kehityksen hidastamista ja pienien ympyröiden katselua sellainen on.

Se on aina itsekästä mulle, mulle, hetkellisen voiton tavoittelua.

Maailma on jo valmis. Maailma on avoinna tutkimukselle ja maailmankaikkeus vielä lisäksi. Ihmiskunnalla on paljon aikaa.

Ihmisen täytyy vain älytä rakkaus. Siinä kaikki. Ei sotaa on.

Viisautta, järkeä ja rakkautta opetetaan osoittamalla niitä, ei väkivallalla.

Elämäntyöni olen kirjoituksissani tehnyt. Saan rauhassa mennä.

Jokaisessa särkyneessä ihmisessä on jokin sirpale, joka

hohkaa valoa. Täytyy vain osata huomata se.

Terveisin: Riiko Samuli Muje

Ps: Rakkauden järjen moraali on yhä: 1.Älä tapa. 2.Älä alista.